sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Espanja opettaa

Viikkoa vajaa kaksi kuukautta elämää takana Espanjassa. Mitä olen oppinut?

1. Ole kärsivällinen

Asiat tapahtuvat täällä tolkuttoman hitaasti. Parasta vetää syvään henkeä, kun alat suunnittelemaan tai sopimaan espanjalaisten kanssa jotain. Kaikki venyy.

2. Plan B on korvaamaton

Pyörittelen täällä edelleen peukaloita ulkomaalaisten yritysten laskuttamisessa. 2/3 tuloistani muodostuu tuosta segmentistä. Espanjan verovirasto märehtii edelleen päätöstä intra-community ID:stä, joten voin vain haikeana tuijotella lähteviä laskuja ja odottaa.

3. Tilitoimisto ei ole vastuussa kirjanpidosta

Tosiaan. Paikallisen lain silmissä sinä olet vastuussa siitä. Jos tilitoimistosi ryssii jotain, sinä olet vastuussa, he eivät. Älä siis palkkaa sokkona ketään, vaan kysy tutuilta suosituksia keneen voi oikeasti luottaa.

4. Säännöt ja määräykset muuttuvat lennossa

Se mikä oli eilen, oli eilen. Tänään on tänään ja piste.

5. Säännöt ja tavat vaihtelevat

Se mikä toimii tietyllä tavalla Fuengirolassa, ei toimi samoin Benalmadenassa, puhumattakaan sitten jostakin Kanarian saarista. Yhtenäista linjaa ei ole, riippuu kuka kysyy, kuka on tiskin takana, mikä päivä mahtaa olla ja mikä on fiilis.

6. Älä tule tyhjin taskuin

Ylläolevista seikoista johtuen pidä huoli että sinulla on varaa olla vähintään 2-3 kk ilman tuloja. Täällä ei voi venyttää laskujen maksua. Suunnilleen kaikki maksut menevät automaattisesti pankkitililtä. Netti, puhelilasku, tilitoimisto, sosiaaliturva ja niin edelleen.

7. Asiakashankitaan menee kuukausi

Se että saat viestisi perille ja jalkasi oven väliin vie aikaa. Muista verkostoitua ja pitää sopivassa määri metakkaa itsestäsi. Jos myyt itse itseäsi, älä laske kaikkea parin kortin varaan. Älä myöskään jää odottelemaan mahdollisen yhteistyön toteutumista kieliposkella, vaan jatka metsästystä. Jaa sanomaasi aktiivisesti, mutta hyvällä maulla.

8. Madalla odotuksia

Jos olet päässyt neuvottelupöytään ja homma on omaa alaasi, mutta työstäsi halutaan maksaa pähkinöillä ja banaaneilla. Vedä syvään henkeä ja ota tarjous vastaan. Referenssisi Suomesta eivät kiinnosta paikallisia, he haluavat oppia tuntemaan sinut ja todeta että olet hintasi arvoinen. Voit aina myöhemmin laskuttaa korkeammala taksalla, alussa joudut todistamaan omaa osaamistasi.

9. Etätyö

Jos ajattelit tekeväsi etätöitä paikallisille yrityksille saatat pettyä. Konsepti on tuntematon täällä ja joudut osoittamaan osaamisesi, ennen kuin sinut vapautetaan toimistolta. Varaudu siis kulkemaan asiakkaiden luona.

10. Innovoi ja muuta suuntaa

Kuuntele ulkopuolelta tulevia viestejä ja muokkaa tuotettasi ja palveluasi joustavasti. Ole valmis hylkäämään oma ideasi, vaikka kuinka kirpaisisi. Kirkasta viestiäsi niin että kuulija sen ymmärää enempää pohtimatta.

----

Silti en vaihtaisi päivääkään pois. Olen oppinut kärsivällisemmäksi ja jos näyttää että homma venyy, olen kohautellut olkapäitä ja lähtenyt rannalle nauttimaan auringosta.

Olen käsittämättömän onnekas. Paikallisten keskimääräinen palkka on 800-1200 € kuukaudessa. Tämä tarkoittaa usein työskentelyä 10-14, välissä siesta ja paluuta töihin 17-20. Näin ma-pe ja lauantaina tehdään lyhyempää päivää. Silti vihaisia tai masentuneita ihmisiä ei näy.

Itse voin kulkea läppärin kanssa kahvilasta kahvilaan ja tehdä töitä vapaasti. Osan ajastani vietän asiakkaiden luona, mutta en koko päivää. Olen jo nyt saavuttanut sen pisteen että minun ei tarvitse murehtia toimeentulosta.

Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, paikallisten yritysten some know-how on vielä melko vihreää. Päädyin tarjoamaan yrityksille some apua virtuaaliassistentin palveluiden ohella ja tämä on purrut. Olen päässyt konsultoimaan todella laaja-alaisesti ja se on ollut suorastaan ällistyttävää.

Kuvittelin lähinnä hoitavani yritysten puolesta twiittailua ja muuta kevyttä some hommaa, mutta teenkin jotain aivan muuta. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman asiakkaalta lähtevää toivetta ja halua. Sieltä suunnalta on tullut selkeä viesti jota olen lähtenyt toteuttamaan. Mistään kylmilteen tekemisestä ei voi puhua, olen tehnyt monta vuotta jo rakkaan harrastukseni parissa some-markkinointia, imagon kirkastusta sekä kehitystyötä hyväntekeväisyytenä ilman palkkaa.

Näiden työtehtävien lisäksi teen virtuaaliassistentin töitä kuten alkuperäinen suunnitelmani oli.

Tiivistetysti voidaan sanoa että minulla on mielenkiintoisia, monipuolisia ja haastavia työtehtäviä. Saan tehdä sitä mitä haluan ja asua maassa josta pidän todella paljon.

Ongelmilta ei silti ole vältytty. Yksi harmaita hiuksia aiheuttanut aihe on ollut hinnoittelu. Kuten tuosta paikallisten palkkatasosta käy ilmi, ovat Suomi ja Espanja todella kaukana toisistaan palkoista puhuttaessa. Konsultoin muita yrittäjiä Suomessa ja Espanjassa, päädyin palautteen perusteella laittamaan kotisivuilleni Espanjalaisittain törkeän kovat hinnat. Miksi? Suomesta ei ole kuulemma intoa palkata ketään liian matalasti laskuttavaa yrittäjää. Laatu epäilyttää liikaa ja diili jää solmimatta. Hieman hassua mielestäni, mutta eihän siinä! Näillä mennään.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Missä ollaan, mikä maa?

Muutama asia joihin olen kiinnittänyt huomioita: 

1. Hymy. Hymyileviä ja iloisia ihmisiä on joka puolella! Ja se todella tarttuu. 


2. Jos onnistun töhöilemään ja tiputtamaan ostokseni kaupassa, ihmisiä säntää heti auttamaan niiden keräilyssä.  


3. Jokaisessa kaupassa on lihatiski. Jos kaipaan jauhelihaa, pienemmisssä kaupoissa se jauhetaan silmieni edessä paistista! Valmiiksi pakattua löytyy ainoastaan isoista marketeista. 


4. Tuntemattomat ihmiset haluavat todella jutella sinun kanssasi. Kaupankassalla, kadulla, missä vain! Jokainen ihminen onkin vähän kuin kaveri jota et vielä tunne.  


5.Täysin tuntematonta miestä ei ujostuta kysyä mitä hajuvettä käytän ja kehua vielä miten hyvältä tuoksun. Kohteliaisuus muiden joukossa.  


6. Kippolaa ja kuppilaa on joka nurkalla. Täällä ystävien ja perheen kanssa vietetään aikaa ulkona, ei kotona. 

7. Omassa kylässäni ihmiset eivät suunnista osoitteiden perusteella, vaan maamerkkien. Taksikuski katsoo pitkään ja hitaasti kuin idioottia jos erehdyn antamaan kotiosoitteeni.  

8. Virastojen osoitteet ovat vähän sinnepäin, parhaiten löytää perille kun kävelee ilmoitetulle kadulle ja kysyy paikallisesta baarista jatko-ohjeet.  

9. Roskapussit ovat parfymoituja.   

10. Lahdessa tölkitetty lonkero maksaa täällä kaupassa 1 € ja suomibaarissa 2,30 € eteen kannettuna.  


11. Palvelukulttuuri. Täällä ei mennä tiskiltä tilaamaan, vaan joka paikassa tarjoilija tulee ottamaan tilauksen vastaan. Myös niissä postimerkin kokoisissa baareissa voi odotella terassilla palvelua.  

12. En ole nähnyt montaakaan Espanjalaista umpitunnelissa. Täällä on varsin ok juoda viiniä tai terästettyä kahvia pitkin päivää, joten illalla jatketaan samalla mallilla ja kaikilla on oikeasti hauskaa.  
 
13. Pykäliin ja määräyksiin suhtaudutaan rennosti. Jos Espanjalainen baari on määrätty sulkeutuvaksi vaikka klo 24.00, saattaa baarinpitäjä vetää ovet kiinni ja baarissa olijat jatkavat juhlaa samaan malliin suljettujen ovien takana. Kiinni on, eikö? 

14. Posteljoonit oikeasti kantava paketteja mukanaan pelkän saapumisilmoituksen sijasta. Jos et ole kotona tuolloin, vasta sitten joudut hakemaan pakettisi itse postista.  


15. Pyöräily on oikeasti mahtavaa. Pyöräkaistoja tai KLV:tä ei ole, joten kuulut ajoradalle. Autot kohtelevat sinua vertaisenaan ja kukaan ei yritä ajaa ylitsesi, kiilata, tööttäillä tai tehdä muutakaan urpoa. Jos pystyt ajamaan 40 km/h alueella autovirran mukana, saat hurrausta ja ihailevia katseita, et huutoja mallia "luuletko olevasi auto" tai "osta auto" tai "Mene nyt *PIIIP* siitä edestä hidastelemasta, tukit liikennettä!" Tunnen siis olevani täällä turvassa ajoradalla!  

16. Kenelläkään ei tulisi mieleenkään ajaa autoa jalkakäytävälle. Se jätetään parkkiin ajoradalle jos kyseessä on lastin purku. Auto kierretään ja kenelläkään ei ole tämän kanssa ongelmaa.   

17. Hevoset. Niitä on joka puolella. Andalusiassa on laki joka velvoittaa baarinpitäjiä tarjoamaan baariin eteen ilmestyneelle hevoselle vettä ja ratsastajalle olutta. Kippis! 



18. Jokaisella kylällä on etenkin Ferioiden aikaan omat pyhäpäivänsä ja kyllällä on oikeus itse päättää vapaistaan. Tätä kirjoittaessa on Fuengirollassa kylän oma vapaapäivä (kuten oli myös viime tiistai) Ferian loppumisen kunnianksi ja kaikki kaupat ovat kiinni. Viereisessä Mijaksen kylässä on taas normipäivä, joten jos maito on vaikka loppu, niin sieltä sitä löytyy. 


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Oho, nyt se kuoli - pohdintaa bloggaamisesta

Blogi, tuo nettiin lisää sisältöä tuottava sivusto, jota usein inhotaan ja väheksytään. Itselleni blogien lukeminen on nautinto; kun törmään loistavaan blogiin, on se joka kerta samanlainen mielihyvää tuottava lähde kuin eriomainen elokuva, kirja, valokuva, tee, suklaa, urheilu tai muu aivoissa ärsykettä tuottava asia. Koukussa ollaan ja vahvasti. 
Mikä on hyvän blogin salaisuus? Sen täytyy osua lukijan mielenkiinnon kohteisiin, puhutella, luoda lukijassa tunteita, samaistumista ja olla ennen kaikkea rehellinen. Perin yksinkertaista, mutta samalla niin vaikeaa.  
 
Blogi on erinomainen tapa saada omaa ääntä kuuluviin, mutta samalla todella haastava alusta yrityksen tarpeisiin. Yrityksillä kun harvoin on mitään oikeasti mielenkiintoista ja tunteita herättävää sanomaa jaettavaksi asti ja tämä on se syy miksi yrityksen on haastavaa onnistua bloggauksessa.  
 
Vuoden yritys blogi -sarjan voittaja on OP-Pohjola. Taloudessa.fi - blogi on menestyvä, koska kirjoittajilla on kasvot, lukija tietää tarkasti kenen tekstiä lukee. Kirjoittajia on useita, joten saman aihepiirin ympäriltä on mahdollista kirjoittaa useasta eri näkökulmasta mielenkiintoisesti. OP-Pohjola on antanut kirjoittajille vapaat kädet ja se näkyy. Yrityksen värit ja logot näkyvät blogissa, mutta se ei ole suoranainen markkinointialusta pankin omille tuotteille. Siksi minäkin palaan sinne toistuvasti.  

Hatunoston arvoinen suoritus jäyhältä pankilta! Miksi vain harvat yritykset sitten seuraavat perässä? Osittain siksi, että blogi harvoin itsessään tuottaa rahaa, vaan on melko puhdas kuluerä. Lisäksi vaatii kylmiä hermoja antaa bloggaajalle täysi vapaus kirjoittamisen suhteen ja vielä maksaa siitä. Monikaan bloggaaja ei lähde edes rahan takia kirjoittamaan sisältöä asiakkaalle, jos työhön liittyy reunaehtoja sivukaupalla. Hyvä blogiteksi vie todella paljon aikaa. Rajoittamalla tätä luovaa prosessia saadaan harvoin yhtään mitään hyvää tai kaunista aikaiseksi. Lähinnä onttoa pahvia ja vihainen maksava asiakas. 

Jos siis olet ajatellut kysyä bloggaajaa nostamaan yrityksesi profiilia, älä suutu jos tämä kieltäytyy tarjottuasi pähkinöitä tai banaaneja korvaukseksi. Emme me apinoita sentään ole, vaikka saattaa näyttää siltä, että tekstiä syntyy kunhan vain vähän viitsii naputella.

Vaikka ulkomailla on monia rahallisesti hyvin menestyviä bloggaajia ja blogeja, astutaan heikoille jäille kun menestyvällä blogilla aletaan tekemään rahaa. Olen nähnyt surullisia esimerkkejä miten kymmeniätuhansia kävijöitä kuukaudessa houkuttavaa blogia on alettu sulauttamaan osaksi yritystä ja samalla mokattu blogin sisällössä. Kun ennen hauska ja mielenkiintoinen blogi muuttuu mainoksia pursuavaksi markkinointikanavaksi, kaikkoavat lukijat. Tuon jälkeen on enää todella vaikea muuttaa kurssi takaisin entiseen ja vakuuttaa lukijat siitä että sisältö ei ole pelkkää maksettua mainosta. Kirsikkana kakun päällä samalla mahdollisesti tuhottiin se vaivalla (tai vahingossa) rakennettu brändi tai imago. 

Miten markkinointiyhteistyö sitten kannattaa toteuttaa blogissa? Project mama on loistava esimerkki tästä. Lukijalle on aina hyvä kertoa, että milloin teksti sisältää jotakin, mistä kirjoittaja on joko saanut rahaa tai tavaraa, eli korvauksen muodossa tai toisessa.  

Älä pidä lukijaa tyhmänä. Itseäni ainakin etoo lukea tekstejä, joissa on selkeää tuotesijoittelua, mutta ei mainintaa onko joku maksanut tästä vai ei. Haluan tietää mitä luen. Bloggaajilta puuttuu vielä ns. vihreät arvot mitä tulee markkinointiin, omatunto onneksi löytyy muutamilta.  

 Mainitsin, että tekstin kirjoitus syö paljon aikaa. Aloin hahmottelemaan tätä lukemaasi tekstiä viikko sitten. Kirjoitan nykyään ensin A4:lle aihepiiriin liittyviä huomioita ja mietteitä. Näitä syntyy yleensä useamman päivän ajan. Jotkut tekstit vaativat pitkää kypsyttelyä, ennen kuin ovat valmiita julkaistavaksi. Haluan kirjoittaa sujuvan soljuvaa tekstiä jota on helppo lukea, joten joudun tekemään melko paljon ajatustyötä. Hommaa vaikeuttaa se että aivoissa raksuttaa moni eri aihepiiri samaan aikaan. Lisäksi pyrin keksimään aina yhden tai kaksi hauskaa lausahdusta tekstin sekaan. Yritin pitkin viikkoa sorvata jotain hauskaa ja nokkelaa oopperan ympärille: "blogin voit tappaa vain kerran, se ei ole kuten ooppera jossa päähenkilö tapetaan kahdesti."  

Pitkin viikkoa etsin oopperaa, jossa päähenkilö kuolisi useaan kertaan. Kahlattuani nipun synopseja (joista osa oli todella masentavaa luettavaa), jouduin luovuttamaan hauskuuden suhteen, idea ei vain toiminut. Kirjoittaja kompastui omaan nokkeluuteensa tällä kertaa.

Paljonko niitä tunteja on mennyt tähän tekstiin? Noin neljä tuntia, eli nopeaa hommaa tämä bloggaus. Tosin jos haluaisin taikoa hatusta nopeaa ja geneerisesti kirjoitettua tekstiä, joissa on yhtä paljon sisältöä kuin iltalehdistön "Julkkis laittoi rohkean kuvan twitteriin, katso!" -tyyppisissä uutisissa, niin kyllähän tuo onnistuisi. Mutta pidäydyn mielummin asiaa sisältävissä teksteissä.

torstai 2. lokakuuta 2014

Seikkailu todellisuuteen

Jos ei ole olemassa ilmaisia lounaita, niin ei ole somessakaan jaossa pikavoittoja. Kuitenkin näin tuntuu ajattelevan moni, joiden kanssa olen vaihtanut ajatuksia.  
Kun alkaa silmät innosta kiiluen rakentamaan bräniä itsellei tai yritykselle, tulisi muistaa kyseessä olevan pitkä projekti, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, onnea ja sosiaalista pelisilmää.  
Mitä sitten tarvitaan hyvän brändin rakennuspalikoiksi?  

Tyyli:  
Millaista sisältöä ja missä. Mietin tarkasti!  

Aktiivisuutta: 
Koska somessa ei ole tarjolla pikavoittoja, joudut pitkäjänteisesti tuottamaan sisältöä ja seuraamaan muiden tekemistä päivästä toiseen. Et voi vain mennä Twitteriin huutamaan omaa sanomaasi ja poistua sitten takavasemmalle. Kissaa harvemmin kiinnostaa, somea vielä vähemmän.  

Uskottavaa sisältöä: 
Jos tuotat tuhkaa eli epäkiinnostavaa sisältöä ja tyhjänpäiväistä itsestäänselvyyttä, voi sinun olla hieman hankalaa saada sanani/mielipidettäsi/tuotettasi eteenpäin. Mieti uusi näkökulma ja kuorruta se persoonallasi hyvänmaun mukaan.  

Laatua: 
Jos tuotat vaikkapa markkinointimateriaalia, mieti onko se oikeasti tarpeeksi tasokasta, vai kannattaisiko jonkun muun tehdä se puolestasi. Kysy muiden mielipidettä tuottamastasi sisällöstä! Altista ideasi/materiaalisi muiden mielipiteille! Itse olen suunnitellut promokuvia valokuvaajan kanssa. Kun kerroin mitä haluan ja sain kuulla, etten tue omaa brändiäni ottamalla tuon tyyppisiä kuvia. Kuuntelin ja jouduin laimentamaan omaa ideaani alkuperäisestä. Kuitenkin olen kiitollinen kuvaajan pelisilmästä ja ammattitaidosta sanoa mitä ei missään nimessä kannata tehdä.                                                                                                                                                                                      
Kykyä verkostoitua: 
Yksin et pärjää ja vielä huonommin tulet toimeen, jos mustamaalaat muita, pöllit idiksiä, vahdit mustasukkaisesti uusia ideoitasi, et osaa pallotella ajatuksia toisten kanssa, et kuuntele muita, huudat sokeasti omaa viestiäsi etkä anna kiitosta tai kunniaa niille, joille se kuuluu. Sharing is caring ja tekemällä yhteistyötä on elämäsi paljon kivempaa. Ties vaikka sinua pyydettäisiin mukaan johonkin uuteen!  

Trendien seurantaa ja uuden sisäistämistä:  
Reagointia ja sosiaalista älyä  
Jos saat yhteydenoton, joka ei ole trolli, muttei kuitenkaan nyt aivan sellainen joka sinua kiinnostaisi, muista kuitenkin vastata. Kiitä tarjouksesta! Tai jos saat itse hylsyn, lähetä perään vielä viesti, jossa kiität ja toivot että yhteistyö jossain kohtaa tulee ajankohtaiseksi.  Jos jätät asian vain roikkumaan ilmaan, annat itsestäsi tylyn kuvan. Itselläni on lista henkilöistä, joiden reagoinnin takia en aio heitä suositella eteenpäin tuttavilleni, vaikka muuten olisivat rautaisia ammattilaisia.  
Jos leikit yrityksen kiviseinää, joka on yhtä kylmä ja kiinnostava kuin Lahden kauppatori keskellä pimeintä talvea, voi olla että kärsit imagotappioita melko nopeasti. Jos et ole Care Bear, palkkaa joku muu vastamaan viesteihisi puolestasi.   
                                                                                                            
Nöyryyttä:
Jos saat kritiikkiä tai neuvoja, niin kiitä tai ole neutraali! Älä suutu, älä ala kertomaan miten mielipiteen ilmaissut henkilö on aivan väärässä ja itseasiassa aivan paska tyyppi muutenkin. Jos saat kehuja ja kiitosta, varo ettei tavara nouse hattuun, vaan jatka samaan malliin. Jouninkaupan salaisuus piilee juuri tässä. Sampo on edelleen Sampo, vaikka puoli Suomea on haltioissaan. Jos harmittaa, kerro kaverille privana, se helpottaa. Sitten vain hymyä huuleen ja uutta matskua ulos kaiken kansan nähtäville.  

Okei, sinulla on hallussa kaikki nämä taidot, mutta hommasta ei vaan jostain syystä tule mitään. Viestisi ei mene eteenpäin, ketään ei kiinnosta eikä kassavirtaa ole. Tässä kohtaa voit joko etsiä hyvän workshopin, kysyä kavereiden tai tuttujen mielipidettä, yrittää saada bisnesenkelin joka katsoo päältä ja sparraa missä tökkii tai palkata jonkun muun tekemään yrityksen markkinointia. Jos olet sitä mieltä, että olet täydellinen ja muissa on se vika, niin silloin olet avun ulottumattomissa. Sorry.

Jos kyseessä on henkilökohtainen brändisi, muista että palkatun henkilön on melko vaikeaa leikkiä juuri sinua! Jos et itse jaksa somessa pyörimistä ja läsnäoloa omana itsenäsi, on henkilökohtaisen brändin rakentaminen todella haastavaa. Sähköposteihin voi aina vastata joku muu, mutta julkisen henkilökohtaisen viestin jakaminen vaatii jo pitkää perehdyttämistä ja todella pitkälle luotua imagoa. Siitä on aitous kaukana.   


                                  
Löysin Jani Rajaniemen kautta hirvittävän hyvän työkalun oman brändin mittaamiseen ja mä työkalu on Klout!
  
Olen aivan haltioissani tästä palvelusta. Yksinkertainen, tehokas ja kertoo juuri sen mitä sinun pitää tietää omasta vaikutusvallastasi ja brändistäsi. Oma scoreni on kirjoitushetkellä 52. Mikä sinun on?  

Mitä väliä tällä on? Tottakai tällä on väliä! Jos et usko, katso nämä videot. 

What is Klout? How-to Measure Social Influence?

 

Missä sisältöä sitten kannattaa jakaa? Tämä on vähän makuasia. Itse olen todennut, että ammattillisessa mielessä kolme kuningasta ovat Twitter, Linkedin ja Pinterest

Twitterissä pystyt seuraamaan ja keskustelemaan suoraan  Suomen ykkösvaikuttajien kanssa. Keskustelu ja jakaminen ovat ne ominaisuudet, jotka viehättävät itseäni kaikista eniten. Huonoa on taas se oman kilven kiillotus. Jos sinä saat ylennyksen tai hienon pestin, niin älä herranjumala twiittaa itsestäsi 15 uutista tai jaa muiden twiittejä itsestäsi! Näyttää meinaan aika karmaisevalta. Mielummin kiitä henkilökohtaisesti jokaista twiittaajaa joka sinut mainitsee. Näin saat säilytettyä henkilökohtaisen, lämpimän ja tarpeeksi nöyrän otteen. Reagoi jokaiseen twiittiin, jossa sinut mainitaan ja suoriin kysymyksiin pitäisi jaksaa vastata. Onko liian vaikeaa painaa edes tykkää-tähteä? Jos et jaksa tätä tehdä, saatat olla hieman väärässä paikassa. Muista kiittää ja antaa kunnia niille joille se kuuluu. Tässä opas aloittamiseen.

LinkedIn on aivan mainio paikka ammatillisen sisällön jakamiseen. Harmi vain, että oma piirini on vielä melko suppea sekä passiivinen. Mene, ole, tuota, jaa, keskustele! Nyt!  



Pinterest! Kerro se kuvina! Luo boardeja ammatillisen kiinnostuksen mukaan, seuraa muita ja ime vaikutteita. Toimii muuten kivasti blogin kuvituksen etsimisessä ja inspiraation lähteenä. 

Miksi jätin Facebookin ulkopuolelle? Loistava työkalu sen virallisen yrityksen sivun kautta, mutta omalla seinälläni yritän välttää ammattillisen sisällön jakamista. Haluan jakaa siellä jotain aivan muuta, kuin mitä muualla jaan (=kissavideoita), sekä nähdä mitä kavereilleni kuuluu. Työasiat istuvat siihen huonosti ja osa ärsyyntyy jos erehdyn jotain jakamaan.

Mitäs seuraavaksi? Olet suunnitellut miten brändäät itsesi, olet joka puolella vaikuttamassa ja jakamassa sisältöä. Kuvittelit tekeväsi X työtehtäviä ja saavasi kuussa Y määrän dineroja Mutta näyttää  siltä, että elämä ajaa sinua aivan eri suuntaan kuin halusitkaan eikä homma skulaa.           
            
Tässä viisaus Jouko Aaltosen kirjasta; Seikkailu todellisuuteen - dokumenttielokuvan tekijän opas.  

"Voiko dokumenttielokuvaan tehdä käsikirjoituksen? Kyllä ja ei. Kyse on siitä, miten käsikirjoitus määritellään. Fiktiossa se on tarkka kuvaus elokuvan tapahtumista, tehtävän elokuvan rakennepiirrustukset tai pienoismalli. Tälläistä yksityiskohtaista käsikirjoitusta dokumenttielokuvaan ei voi kirjoittaa, koska dokumanttielokuvan teko on avoin prosessi. Tekijä ei voi tietää tarkasti etukäteen, mitä kameran edessä tulee tapahtumaan." 

Kuulostaa aivan elämältä.

Aina tulee päiviä jolloin twiittisi ei uppoa, kukaan ei tykkää kuvastasi Instagramissa, et saa noteerauksia Pinterestissä, joku yrittää viilata linssiin ja Klout scoresi uppoaa kuin Titanic ja kaverisi aukoo sinulle vielä päätään Facebookissa. Älä lannistu, tämä on se kohta jossa vaaditaan sitä pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.

Ville Tolvanen kirjoitti tänään omien tähtihetkien tunnistamisesta. Oma lääkkeeni huonojen päivien varalle on näiden hetkien kirjoittaminen lapuille ja niiden pitäminen esillä. Näin saan buustattua omaa tekemistäni silloin kun sitä eniten kaipaan. Valitettavasti kukaan muu ei sitä puolestani tee.